Pietarin katulapset

”Mitä tarkoittaa että synnytään onnellisten tähtien alla? Onko se paikka, johon voi mennä, jossa olla, josta lähteä ja johon palata? Onko se ihmisiä jotka jaksaa, silloin kun itse väsyy? Elämän tähtimereen kuuluu kirkkaita ja himmeitä tähtiä, mutta kaikkien tähdet ei tuiki yhtä kirkkaina. Naapurissamme Pietarissa asuu monta pientä tyttöä ja poikaa, joiden tähdet ovat himmenemässä liian aikaisin, juuri kun ne olisivat vasta voineet kunnolla syttyä.

Noilla lapsilla olisi koti, jossa he eivät kuitenkaan voi olla. Nuo ihmiset heidän kodeissaan, joiden kuuluisi jaksaa, eivät jaksakaan.Joten nuo pienet tytöt ja pojat saavat kokea pelkoa, turvattomuutta ja väkivaltaa. He kokevat että ainoa tie selvitä on etsiä se "koti" kylmiltä ja vaarallisilta kaduilta. He turvautuvat liiman ja bensan petolliseen syliin, etsien sieltä jaksajaa, joka saisi pienen vartalon tuntemaan vähän lämpöä.

Mutta kylmä jää, ei elävää syliä voi korvata. Noiden pienten lasten täytyy varastaa, kerjätä ja myydä omaa pientä vapisevaa vartaloaan saadakseen suuhunsa jotain syötävää.

Kun väsymys hiipii he käpertyvät likaisiin kellareihin, kosteisiin viemäriputkiin ja yrittävät tehdä koloistaan oman, ennen kuin joku häätää taas pois sammuneiden tähtien taivaalle. Emmekö voisi auttaa yhden pienen tytön ja pojan tähden syttymään, että muutkin tähdet jaksaisi?”

(Annis Pajunen 15 vuotta)

Tämän kirjoituksen kirjoitti Annis Pajunen Hatsalan yläasteen koulun aamun avaukseen. Samana päivänä koulun juhlasaliin kokoontui paljon nuoria kuuntelemaan pietarilaisten katulasten oloista. Eino Pelkosen kiinnostava esitys, jossa hän kertoi Pietarin matkastamme, herätti kiinnostusta nuorten keskuudessa ja erään 7- luokan oppilaat lähtivät projektiin mukaan. He toivat ystäviään myös muista kouluista. Heidän ylioppilaskirjoituksiinsa saakka saimme iloita yhteistyöstä noiden aktiivisten nuorten kanssa. Kuopiolaisten nuorten ydinryhmän muodostivat: Arttu Arstila, Eeva-Liisa Räsänen, Emmi Saikkonen, Kaisa Kinnarinen, Kaisa Hämäläinen, Sara Enlund.

Alkuun

1 Projektin lähtökohta

Kuopion Nuorten Tulevaisuus ry on 1995 perustettu yhdistys, jonka toiminta perustuu nuorten ja aikuisten vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan. Yhdistyksen tarkoituksena on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumattomana alueellisesti ja valtakunnallisesti toimien tukea lasten ja nuorten hyvinvointia. Toiminta on kansalaistoimintaa, jonka tarkoituksena on saada nuoret itse aktiivisesti toimimaan ja luomaan toisille nuorille verkostoa, joka tarvittaessa toimii myös apua tarvitsevan nuoren tukijana. Yhdistyksen yksi toimintamuoto on koulutus ja kehittämistoiminta, jonka tarkoituksena on vaikuttaa lasten ja nuorten elinoloihin. Vaikka pietarilaisten lasten kesäleiritoiminta muodostuu Sirkkulanpuisto ry:n ja Pohjois-Savon ammattikorkeakoulu ja useiden vapaaehtoisten nuorten ja aikuisten yhteistyöstä, virallisen vastuun projektista kantaa Kuopion Nuorten Tulevaisuus ry, joka toimii ikään toimintamme 'apuvälineenä', jolloin toiminnan muodollisuudet tapahtuvat yhdistyslain mukaisissa puitteissa. Sirkkulanpuisto ry on päihdeongelmaisten oma-apujärjestö, joka on laajentanut viime vuosina toimintaansa erityisesti nuorten kansalaistoiminnan kehittämiseen nk. omatoimi-opiston Messin muodossa, jossa on nuoria vapaaehtoistyössä tai työharjoittelussa. Toiminnan tavoitteena on hankkia valmiuksia elämässä selviytymiseen mm. ongelmanratkaisutaitoja ja kädentaitoja harjoittamalla.

Helmikuussa 15.2. 1996 aloitimme yhteisen projektin, jonka tarkoituksena on kerätä varoja pietarilaisten lasten kesäleirin järjestämiseen. Kävimme syksyllä 1995 tutustumassa Pietarin katulapsityöhön ja erityisesti suomalaisen Liisa Gerdinin ja hänen miehensä Kjellin tekemään työhön. Liisa ja Gjell Gerdin toimivat Pietarin lastensuojeluyhdistyksessä. He toimivat Pietarissa Kansan Raamattuseuran työntekijöinä. He tekevät työtä kadulla elävien lasten auttamiseksi tarjoamalla välitöntä vaate- ja ruoka-apua katulapsille sekä ylläpitävät tyttö- ja poikakotia, jotka ovat perustettu kadulla eläneitä lapsia varten. Poikien vastaanottokoti "Toivo" perustettiin Pietariin vuonna 1994 ja tyttökoti "Marsha" aloitti toimintansa 1997 vuoden alusta.

Pietarissa oli koskettavaa olla todistamassa kadulla elävien lasten auttamistyötä ja jäimme pohtimaan mahdollisuuttamme auttaa lapsia. Kotimatkalla Pietarista Kuopioon meille syntyi oivallus kesäleirien järjestämisestä. Päätimme yhdessä (lehtorit Kaarina Mönkkönen ja Kaarina Sirviö) yhdistää opettajan työmme, opiskelijoiden oppimisen ohjaamisen ja kansalaisaktiivisuuden. Keväällä 1996 opintonsa perhepäivähoidon opiskelijat aloittivat opintonsa ja saivat tilaisuuden lähteä rakentamaan hanketta leirien järjestämiseksi. Työharjoittelupaikat suunniteltiin kesäksi leirille ja kevään opintoihin kuului varojen keräämistä, projektin suunnittelua, venäjän kielen opintoja ja mutta myös lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyviä ammatillisia opintoja. Opiskelijat olivat valmiita vaihtoehtoisiin opiskelumuotoihin ja laittoivat itsensä likoon tärkeän asian vuoksi. Opiskelijatyö ei kuitenkaan riittänyt, vaan tarvittiin vapaaehtoisia. Kansalaisaktivisti Eino Pelkonen laittoi ilmoituksen asiasta lehteen ja ensimmäisessä suunnittelukokouksessamme oli 50 ihmistä paikalla. Yhteinen tavoite hitsasi sekä nuoret että aikuiset upeasti yhteen.

2 Leiriprojektin tavoitteet

Toimintamme tarkoituksena on ollut aktivoida nuoria leirin varojen keräämiseen, suunnitteluun ja toteutukseen. Nuorten aktivoimiseen tarvitaan yhteisiä tehtäviä, jolloin nuorten ja aikuisten välinen yhteistyö saa konkreettisia muotoja. Leiriprojektissamme on toiminut useita kuopiolaisia nuoria, jotka ovat osallistuneet suunnitteluun ja varojen hankintaan. Lisäksi ensimmäisen kesän leirillä olleet nuoret osallistuivat syksyn ja kevään aikana edellisen kesän leiristä tehtävän videon käsikirjoittamiseen ja editointiin. Istuimme useat illat Kuopion kaupungin videopajalla nuorten kanssa ja saimme tehtyä mukava videon nimeltä ”Pietarin poikientähden”. Ensimmäisenä vuonna oli syntynyt Pietarin matkastamme video ”Trapetsilla”, jossa Liisa Gerdin kertoo katulapsityöstä. Videon editoivat vapaaehtoisina nuorina Annis ja Oskari. Videoita olemme käyttäneet rahankeräyksessä apuna, kun joku meistä on käynyt jossakin yhteisössä kertomassa projektistamme.

Sosiaali- ja terveysalan opiskelijoilla on ollut mahdollisuus harjoittaa valmiuksiaan projekteissa toimimiseen. Projektioppimisen tavoitteena on aktivoida kansalaisia toimimaan, tutustua venäläiseen kulttuuriin, harjoittaa vuorovaikutustaitoja, saada kokemusta projektien suunnittelusta, toteutuksesta ja ryhmätoiminnasta. Erityisen keskeistä on asiaan sitoutuminen jo suunnitteluvaiheessa ja osallistuminen esimerkiksi varojen hankkimiseen ja siihen liittyviin tempauksiin. Tämä tukee erityisesti tulevaisuuden toimintatapoihin oppimista, sillä työ tulevaisuudessa tulee olemaan yhä enemmän projektiluontoista ja virallista ja vapaaehtoista toimintaa yhdistävää työtä.

Leirin tarkoituksena on ollut tarjota elämyksiä Pietarin lastensuojeluyhdistyksen poikien vastaanottokodissa ja tyttöjen suojakodissa oleville lapsille. Lisäksi leirille osallistuivat vastaanottokodissa työskenteleviä työntekijöitä, jolloin leiri on palvellut heitä lähinnä koulutuksellisessa mielessä. Venäläisten työntekijöiden ottaminen mukaan lapsia tukevaan toimintaan mahdollistaa parhaiten jatkuvuuden yhteistyölle ja avun oikein kanavoitumisen. Haluamme kuitenkin korostaa toiminnassamme vastavuoroisuutta, mikä tarkoittaa, että oppimista tapahtuu koko ajan molemmin puolin, toimintaan pyritään sitomaan venäläiset yhä enemmän aktiiviksi toimijoiksi, että ei olisi kysymys vain yksisuuntaisesta auttamistoiminnasta, vaan kahden kulttuurin välisestä yhteistyöstä lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi. Myöskään kadulla eläneen lapsen elämää ei tue se, että työtä tehdään "katulapsityön" nimissä. Tämän vuoksi haluamme puhua lähinnä pietarilaisten ja kuopiolaisten lasten ja nuorten hyvinvointia edistävästä työstä. Lisäksi haluamme oppia venäläisiltä kasvattajilta haavoittavissa oloissa eläneiden lasten kanssa tehtävästä työstä. Myös omassa yhteiskunnaassa joudumme yhä useammin tällaisten vaikeiden tehtävien eteen. Erityisesti nuoren integroiminen yhteisön toimintaan aktiiviseksi jäseneksi ja yhteisvastuun kantaminen ovat niitä seikkoja, joita meidänkin tulisi kehittää tässä hyvin yksilökeskeisessä auttamiskulttuurissamme.

3 Leirien järjestäminen

Leiriprojektiin on osallistunut useita kymmeniä vapaaehtoistyöntekijöitä ja sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita. Vapaaehtoistyöntekijöiden joukossa on ollut mukana myös Suomessa asuvia venäläisiä nuoria ja aikuisia, jotka ovat toimineet tulkkeina. Hankimme Kuopion Itä-Suomen läänin hallitukselta rahankeräysluvan kansalaiskeräystä varten, joka on toteutettu pääasiassa keräyslistojen avulla. Kokoonnuimme leirin suunnittelun tiimoilta kuukausittain.

Ensimmäisenä vuonna varojen keräämiseksi järjestimme lastenjuhlat, joiden järjestämiseen osallistuivat päivähoitajaopiskelijat ja projektissamme mukana olevat kuopiolaiset nuoret. Lisäksi silloisen Kuopion lääninhallituksen sosiaali- ja terveysosasto kutsui Pietarista Liisa Gerdinin ja ylilääkäri Vasili Seredan Kuopioon kertomaan pietarilaisten lasten tilanteesta. Seuraavana vuonna järjestimme yhdessä Suomi-Venäjä -seuran ja Terve lapsi Karjalassa -projektien kanssa Kuopion lyseolla "Venäläisen tori tapahtuman", jossa esiteltiin Venäjälle suuntautuvia hankkeita. Lisäksi esitimme nuorten kanssa valmistetun videon "Pietarin poikien tähden". Tarjosimme Kuopion torilla myös Borts-keittoa vapaaehtoista maksua vastaan.

Kesällä 1996 järjestimme ensimmäisen kesäleirin 22-29.6.1996 Savulahden koululla. Leirin vetäjinä toimivat Kaarina Mönkkönen ja Kaarina Sirviö. Kuopion kaupungin koululautakunta myönsi vapautuksen leirikeskuksen vuokrasta. Onnistuneen kokemuksen jälkeen päätimme jatkaa hanketta. Erityisesti merkittävää oli useiden vapaaehtoisten aikuisten ja nuorten mukana olo ja kiinnostus vapaaehtoiseen toimintaan. Seuraavana kesänä leiri järjestettiin 21-27.7. 1997 Haminalahden leirikeskuksessa Kuopiossa ja leirin vetäjinä toimivat Kaarina Mönkkönen ja Sirpa Laine. Kuopion kaupungin vapaa-ajan lautakunta myönsi vapautuksen leirikeskuksen vuokrasta. Kolmas leiri järjestettiin 22-28.6.1998 Suonenjoella Mannerheiminlastensuojeluliiton ylläpitämässä Vanhamäen leirikeskuksessa. Leirin vetäjinä toimivat Kaarina Sirviö, Sirpa Laine ja Sakari Nieminen. Tuolloin venäläisiä lapsia oli mukana jo 25. Leirillä järjestettiin suuri juhlakonsertti, johon pietarilaiset lapset olivat valmistelleet esityksiä.

Neljäs leiri järjestettiin Leppävirralla Osmajärven koululla 27.7-2.8.1999 ja pietarilaisia lapsia oli leirillä mukana 22 ja aikuisia 6. Leirin vetäjänä toimi Sini-Johanna Kornio ja Sirpa Laine.

Vuonna 2000 järjestettiin viides, ’juhlaleiri’ 17-23.7. Leiri pidettiin Kuopiossa Poukaman leirikeskuksessa ja vetäjinä toimivat Natalia ja Rauno Korte sekä Sini-Johanna Kornio. Leirin aikana järjestettiin Kuopion musiikkikeskuksen kamarimusiikkisalilla konsertti, jossa esiintyivät pietarilaiset lapset ja leiriprojektin vapaaehtoiset.

Leirille osallistui sekä kahden poikakodin ja yhden tyttökodin lapsia ja kasvattajia. Samanaikaisesti toimi Päivärannassa kansainvälinen nuorten työleiri, jota vetivät Ellen Kipp ja Annis Pajunen. Pietarilaisista lapsista isoimmat osallistuivat työleirin toimintoihin (rakennus- ja pihatyöt). Leirille osallistui muutamia sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita työssä oppimisen jaksonaan ja yksi Kuopion yliopiston sosiaalistyön opiskelija. Yhteistyötä taas monien muiden tahojen kanssa, jotka antoivat oman panoksensa leirin tukemiselle. Yhteinen jalkapallo-ottelu järjestettiin irakilaisten lasten kanssa. Kuopion kihlakunnan poliisilaitokselta tuli eräs ylikonstaapeli puhumaan suomalaisen poliisin työstä. Venäläiset lapset ja aikuiset olivat hyvin kiinnostuneita kuulemaan suomalaisen poliisin työstä.

5 Kustannukset ja varojen kerääminen

Leirin kustannukset koostuvat vieraidemme passeista, viisumeista, matkoista, leiripaikan vuokrasta, vakuutuksista ja leirin ylläpitokuluista. Budjetti on ollut yleensä n. 30 000 mk. Varat leirin kuluihin on hankittu kansalaiskeräyksellä, opiskelijoiden ja nuorten järjestämillä tempauksilla ja myyjäisillä. Leiristä yli jäävä raha käytettiin kummilapsitoimintaan eli maksetaan viisumi - ja matkakuluja mikäli jotkut lapset vierailevat Suomessa myös muuna aikana. Varojen käyttöä on valvonut Kuopion Nuorten Tulevaisuus ry:n tilintarkastajat ja Itä-Suomen lääninhallitus rahankeräyslupaan liittyvän selvityksen muodossa. Kolmena vuotena varojen keräämiseksi on järjestetty helmikuussa kahvikonsertti, jossa ovat esiintyneet mm. Puijon laulu, Jaana Pöllänen, Risto Hiltunen ja monia muita taiteilijoita. Konserttien järjestämisestä vastasi Puijon laulun mieskuoron naisyhdistys Hilimat. Tämän on ollut hyvin merkittävä tuki työllemme. Puijon laulu jatkoi konserttien järjestämistä myös myöhempinä vuosina.

Alkuun

6 Leirin ohjelma ja periaatteet

Leirin ohjelmaan on sisältynyt seikkailukoulutusta nuorille ja venäläisille aikuisille, työpajoja ja jalkapallokoulu, leirikaste, leiriolympialaiset, disko, luontoretki jne. Venäläisille aikuisille järjestettiin koulutusta, johon kuului mm. opintokäynti Kuopion kaupungin Kanto-projektiin ja erityisnuorisotyön yksikköön Vinkkeliin. Ensimmäisenä kesänä järjestimme koko leiriohjelman kokonaan valmiiksi tiukkoine aikatauluineen. Seuraavana kesänä jätimme vapaata aikaa enemmän, jotta venäläisten nuorten omille ideoille jäi enemmän tilaa. Kolmannen kesän leiriä varten olemme jo sopineet pietarilaisten kanssa, että he ottavat myös vastuuta leirin ohjelman suunnittelusta tai omalta osaltaan jopa varojen keräämisestä mikäli sen on mahdollista. Kuopiossa vieraillut Sveta (15v.) valmistikin vuoden vaihteessa linnunpöntön Messin työpajalla ja jätti sen meille, että me voimme myydä sen leirin varojen keräämiseksi. Se olikin tärkeä symbolinen alku vastavuoroiselle yhteistyölle. Seuraavilla leirillä pietarilaiset ottivatkin jo paljon vastuuta leirin ohjelman suunnittelusta ja toteuttamisesta. Kahdella leirillä myös myytiin lasten valmistamia esineitä leiriprojektin hyväksi.

Projektin toimintaperiaatteisiin kuuluivat yhteistoiminnallisuus, yhteisvastuu ja vapaaehtoisuus. Vastuualueet on jaettu usealle eri henkilöille, jotka vastaavat omasta alueestaan. Leikkimielisesti olemme nimittäneet leirille useita eri 'päälliköitä'. Leirille on valittu 2 leiripäällikköä, kuljetuspäällikkö, ruokahuoltopäällikkö, ranta- ja sauna päällikkö, ohjelmapäällikkö, lääkintä- ja turvallisuus päällikkö, diskopäällikköt, siivouspäällikköt ja kuvauspäällikkö. Joka kesän leiri organisoituu aina uudelleen ja työnjaosta sovitaan osaamisten kiinnostusten mukaan. Keskeistä on ollut kollektiivinen vastuu ja yhteisyyden rakentuminen sekä aikuisten ja nuorten että venäläisen ja suomalaisen kulttuurin välille.

Hyvä leiri päättyy aina arviointiin. Kun venäläiset ystävämme olivat nousseet bussiin jatkamaan matkaansa, muu leiriväki jäi paikalle siivomaan ja arvioiminaan leirin onnistumista. Leirin onnistumisen arviointi on ollut hyvin tärkeä toiminnan kehittämisen muoto. Mukana olevat aikuiset, nuoret ja opiskelijat saavat tilaisuuden pohtia onnistumisia, kehittämisalueita, jotka voidaan ottaa huomioon seuraavilla leireillä. On tärkeä pohtia kysymyksiä vastuusta, työnajosta, suunnittelusta ja käydä läpi myös eteen tulleita vaikeita asioita. Jokainen leiri on siis aina uusi, toimijat aina jonkin verran vaihtuvat (entiset jäävät taka-alalle, siirtyvät sivuun ja uusille annetaan tilaa). Tämä mahdollistaa sekä entisten kokemusten hyödyntämisen ja tilan uusille ideoille.

Alkuun

7 Opiskelijoiden työharjoittelu Pietarissa

Syksyllä 1997 Pohjois-Savon ammattikorkeakoulun, sosiaali- ja terveysalan yksikön kolme sairaanhoidon opiskelijaa suorittivat viiden viikon työharjoittelun Pietarin lastensuojeluyhdistyksen tehtävissä Pietarissa. Kyseiset opiskelijat osallistuivat viime vuonna leirin suunnitteluun ja toteutukseen ja jatkoivat työtään sitten pietarilaisten lasten omassa elinympäristössä. Opiskelijat osallistuivat myös katupartioon, katulasten ruokalatoimintaan sekä tyttö- ja poikakodin toimintaan. Ihmissuhteet olivat syntyneet jo kesällä, joten siitä oli hyvä jatkaa. Muutama opiskelijoista oli opiskellut hiukan venäjän kieltä. Opiskelijat kirjoittivat harjoittelustaan koskettavan harjoittelu raportin nimeltä "Meissä kaikissa asuu pieni venäläinen". He kuvaavat kokemuksiaan seuraavasti:

"Lapset ottivat meidät hyvin vastaan, niin tyttö- ja poikakodeilla kuin ruokaloissakin. Jokaisella lapsella oli oma lähestymistapansa, samoin kuin meillä. Näimme niitä lapsia, joita rakastetaan ja hoidetaan. Ja niitä, joilla ei ole tulevaisuutta kasvaa aikuiseksi turvallisessa ympäristössä. Kukaan ei tule toimeen ilman huomiota, läheisyyttä ja huolenpitoa - sitä meiltäkin haettiin. Joku tuli syliin ja joku vaan hipaisi takkia ohimennen, joku imppasi liimaa edessäni että huomasit...Lapset tyttö- ja poikakodeissa olivat näiden lasten joukossa etuoikeutettuja., mutta kun näki äidin ja lapsen suukottavan metrossa niin ei tiennyt enää mitä ajatella."

Kyseiset opiskelijat eivät halunneet jättää toimintaansa vain opintojen suorittamiseen, vaan jatkoivat seuraavankin vuonna projektin vapaaehtoistyöntekijöinä. Tämä kokemus edistää varmasti heidän valmiuksiaan toimia terveydenhuollon tehtävissä. Ihmissuhteita ei lasketa opintoviikoissa tai opettajantyön resursseissa, vaan ne itsessään luovat jatkuvuutta toistemme hyvinvoinnin edistämiselle. Juuri tästä kansalaistoiminnassa on kysymys.

8 Toiminnan kehittäminen

Jatkossa haluamme kehittää toiminnassamme erityisesti toiminnan jatkuvuutta, mikä tarkoittaa, että keskitymme jo tutuksi tulleiden lasten tukemiseen. Nämä lapset tarvitsevat ihmisiä, jotka pitävät heihin yhteyttä ja tukevat heitä myös itsenäistymisvaiheessa. Tuo itsenäistymisvaiheen tuki on erittäin tärkeä, sillä kadulla eläneen lapsen tukiverkosto saattaa olla kovin pieni, sillä sijais- tai adoptioperheiden löytyminen Venäjällä on kovin vaikeaa. Tämän vuoksi olemme laajentaneet toimintaamme ns. kummilapsitoiminnaksi. Kummitoiminnan alussa kaksi pietarilaista lasta, Sveta ja Sasha sekä poikakodin keittäjä Luda, olivatkin Kuopiossa talvella vieraanamme viikon. Sasha jäi Kuopioon myös viikoksi leirin jälkeen ja vieraili Kuopiossa vielä syyslomallaan lokakuussa 1999. Myöhemmin toiminta laajeni ja useampi tyttö ja poika sai vierailla kummiperheissään. Kummitoimintaan luetaan myös syksyllä muutamia kertoja tehty Pietarin matka poikien ja tyttöjen vastaanottokoteihin. Pyrimme etsimään Kuopion seudulta perheitä, jotka voisivat ottaa jonkun lapsista kesäisin joksikin aikaa luokseen ja olla heidän elämässään jollakin tavalla mukana. Kummitoiminta ei ole kuitenkaan päässyt riittävästi laajentumaan, mikä saattaa johtua kielivaikeuksista, yhteydenpitovaikeuksista jne. Viime vuosina Reijo Holopainen vaimonsa kanssa on hoitanut kummilapsitoimintaa ja heidän kodissaan on saanut mahdollisuuden vierailla useita lapsia. Reijo huolehtii aktiivisesti myös erilaisten tavaroiden toimittamista Pietariin lastenkotien tarpeisiin.

Leiriprojektia on jatkanut edelleen Natalia ja Rauno Korte, jotka ovat edelleen järjestäneet hyväntekeväisyystoimintaa pietarilaisten lasten hyväksi ja pitäneet yllä kontakteja sinne. Kuopion ortodoksinen seurakunta on viime vuosina tukenut toimintaa ja sitä kautta mukaan on tullut uusia vapaaehtoisia. Aktiivisesti mukana on toiminut myös Anneli Yli-Härsilä, joka on ottanut usean vuoden ajan myös vastuun hyväntekeväisyyskonserttien järjestämisestä leirin varojen keräämiseksi. Anneli on pikkuhiljaa siirtynyt vastaamaan monista leirin kokonaisuuteen liittyvistä asioista. Lehtori Leena Rapp on toiminut aktiivisesti mukana leirin alkuajoista saakka ja omalla toiminnallaan on edistänyt opiskelijoiden mukaan saamista leirille, mutta myös kummilapsitoimintaan.

Leiriprojektista on syntynyt myös yksi opinnäytetyö, jonka teki Anna-Elina Pajunen Mikkelin nuoriso-opistossa ”Auttamisesta ystävyydeksi”. Opinnäytetyössään hän haastattelee leiriprojektissa toimivien kuopiolaisten nuorten kokemuksia toiminnasta ja kuvaa projektin kehittymistä pietarilaisten ja kuopiolaisten monivuotiseksi yhteistoiminnaksi. Tutkimuksen otsikossa on koko hankkeen keskeinen idea.

Projektimme jatkokertomuksen kirjoittavat ne aktiiviset kansalaiset, jotka ovat nyt vievät hanketta eteenpäin. Joku ihminen joskus oivallisesti on sanonut, että ”Kansakunnan hyvinvoinnista ei kerro bruttokansantuote, vaan se, kuinka moni lapsi nauraa päivässä”. Kiitos sadoille tukijoille ja toimijoille, jotka vuosien varrella ovat antaneet monelle pietarilaiselle lapselle tuon lahjan.