Mieskuoro Puijon Laulu Maltalla
Mieskuoro Puijon Laulu osallistui kansainvälisiin kuorolaulukilpailuihin Vallettassa Maltalla 12.-16.11.2001 . Kilpailut järjestää Maltan kulttuuriministeriö ja nyt pidetyt olivat kolmannettoista. Viikon ohjelmaan kuului karsintojen ohella tutustumisvastaanotto, kiertoajelu saarella ja gaala. Kuoroa johti Pentti Myllys. Laulajia oli 26 ja huoltojoukkoja 11 henkeä.
Mukana oli kahdeksan kuoroa. Sekakuoro Englannista, Italiasta, Unkarista, Walesista ja Venäjältä. Venäjältä oli myös lapsikuoro, tyttöjä, yksi poika. Tsekeistä oli tyttökuoro. Tuomaristo arvosteli kuorojen esitykset samoin kriteerein, eikä eri sarjoja ollut.
Esitettäviä lauluja piti olla neljää eri tyylisuuntaa ja esityksen kesto maksimissaan 20 minuuttia. Pakollisena kappaleena oli latinaksi maltalaisen säveltäjän John Galea:n Domine Non Sum Dignus.
Kilpailu oli, kuten odotimme, korkeatasoinen, lähinnä ammattilaisista laulajista koostuvia kuoroja. Englantilaisessa kuorossa oli kontratenori, joka antoi oman, meille harvemmin kuultavan elämyksen.
Venäläinen sekakuoro, joka kisan voitti, erottautui ylitse muiden niin taiteellisesti kuin visuaalisestikin. Ainoastaan joissakin forte-kohdissa sopraanot hehkuttelivat liian kuuluvasti kajertamalla. Kuoron miehet olivat pukeutuneet mustiin kasakka-asuihin ja naiset upeisiin mustiin, vartalomyötäsiin valkoisin pitsikoristein kirjailtuihin pitkiin kartiohameisiin, päässään korkeat hunnutetut tornihatut.
Neljä parasta palkittiin rahapalkinnoin ja pystein ja kaikki komealla muistolautasella. Voittajat saivat $ 10.000, venäläinen lapsikuoro $ 5.000, englantilaiset $ 3000 ja italialaiset $ 1.000.
Konserttipaikka oli Mediterranean Conference Center ja siellä Republic Hall, 1400-paikkainen sali. Rakennuskompleksi on peräisin 1500-luvulta. Lämpiössä on ollut Maltan ritareiden sairaalaosasto, sata metriä pitkä ja parikymmentä metriä leveä halli. Sivuseinillä kullekin ritarille oma wc-syvennyksensä. Liekö ollut kompostikäymälä, kun viemäreitä eikä reikiä mihinkään johtanut?
Esiintymislava herätti harjoitteluvaiheessa pientä paniikkia pehmeiden verhoustensa vuoksi. Puolikehään levittäytyneinä siinä oli kuitenkin hyvä laulaa. Myös kuuluvuus saliin päin turistiemme mukaan, ainakin keskelle salia, oli hyvä. Kilpailujen aikana kuorot istuivat permannolla ja pääsivät siten kuulemaan toistensa esitykset. Tuntui uskomattomalta, että todella hiljaiset pianissimot, joita jotkut kuorot viljelivät, kuuluivat edemmälle saliin, kun melkein etupenkissä sai kuuloaan pinnistellä.
Mielenkiintoista oli kuulla pakollisen sävellyksen kahdeksan tulkintaa. Kaikki ihan erilaisia. Loppugaalassa, kun kaikki kuorot yhdessä esittivät säveltäjän johdolla pakollisen: Yllätys! John Galea johti kappaleensa Puijon Laulun tulkinnan tyyliin.
Heikki Ahonen